2.”KYLLÄ SEN ITSE VOI TEHDÄ JA KÄSIN”

2.”KYLLÄ SEN ITSE VOI TEHDÄ JA KÄSIN”

Eräs lukija (minulla on siis lukijoita tässä muutaman päivän ikäisessä blogissa!) ihmetteli miten “itseorganisoituvaa juttua” voi pitää välttämättömänä, onhan kassaennusteita tehty iät ja ajat. Niinpä niin, on tehty!

 

Iät ja ajat: jo muinaiset kreikkalaiset …

Periaatteessa koko liike-elämä perustuu tuotteiden virtaan organisaatiosta toiseen. Tuote voi olla mikä vaan ja sitä voidaan mitata monilla fyysisen maailman yksiköillä – kilot, litrat, tunnit, kaikki kelpaa.

Raha kehittyi tuhansia vuosia sitten menetelmäksi mitata kaikkia tuotteita yhdellä ja samalla arvostusmaailman mittayksiköllä.

Kilo juustoa painoi yhden kilon fyysisessä maailmassa mutta se myös “painoi” yhden kolikon arvostusmaailmassa. Litra oliiviöljyä mahtui litran astiaan mutta se “mahtui” myös mitattavaksi yhdellä kolikolla arvostusmaailmassa.

…Pireuksen sataman kauppiaiden kolikkovirrat

amforaedit1Kuvitellaan, että nyt ollaan antiikin Kreikassa, Pireuksen satamassa. Kaleeri tulee satamaan amforat täynnä oliiviöljyä. Kauppias laskee niiden tilavuuden ja saa vastaavan kolikkomäärän selville. Sitten vaan amforat laiturille ja saman kolikkomäärän verran juustoa tilalle ja se on siinä – fyysinen maailma ja arvostusmaailma ovat tehneet yhteistyötä.

Kun oliiviöljy toimitetaan ateenalaisille loppukäyttäjille, saa kauppias kirstuunsa Ateenan tunnuksella, pöllönkuvalla, varustettuja kolikoita ja operaation tulos sekä rahavirta alkavat olla selvillä: mitä maksettiin juustoista, paljonko saatiin vaihdossa oliiviöljynä ja mitä öljystä saatiin lopulta ateenalaisilta kolikkoina.

Oliiviöljykauppiaan kolikkovirtaennuste: kysyntä, tarjonta, ja sattuma

Kun kaleeri on tähän asti käynyt säännöllisesti kerran kuussa, voi kauppias tästä, pitäen pohjana äskeistä “kirjanpitoa”, laskea kolikkovirtaennusteen niin kauas tulevaisuuteen kuin halutaan. Ja tulevaisuus on taattu.

Vai onko? Jokin tässä päättelyssä meni pieleen. Kreikan historiasta kaikki tietävät, että ei se kehitys siellä ihan noin suoraviivaisesti mennyt.

Pireuksen öljykauppias oli tietenkin realisti eikä uskonut hetkeäkään, etteikö sattuma yllättäisi ja puuttuisi peliin. Spartalaiset voisivat hyökätä tai hirmumyrsky upottaa kaleerit.

Oliiviöljyn kysyntä tulisi kuitenkin jatkumaan niin kauan kuin ihmisiä olisi Ateenassa ja sen tarjontaa tulisi olemaan niin kauan kuin oliivipuita kasvaisi. Nämä olivat tosiasioita. Mutta sattuma – riski – oli yhtä vahva tosiasia. Kauppiaan ennuste keskittyi tämän arvioimiseen. Luonnollisin tapa on tehdä se vaihtoehtojen avulla.

 

Ennusteet – onko mikään muuttunut?

Pireuksen kauppiaiden piti varautua tulevaisuuteen, arvioida ”riittääkö kolikot”.

Kauppiaan kolikkovirtaennuste oli luettelo, joka syntyi yhteen- ja vähennyslaskulla. Kyse oli siten yhdenkertaisesta kirjanpidosta, vaikkakaan kauppias ei hahmottanutkaan käyttävänsä tämän nimistä kirjaamismuotoa. Se syntyi ikään kuin itsestään, ilman varsinaisia ponnisteluja, kuten sen ajan kirjallisista lähteistä on havaittavissa.

Kauppias tunsi oman taloushistoriansa, tulevan toimintamallin, punnitsi vaihtoehtoja ja teki uskottavantuntuinen tulevaisuusoletuksen. Näillä eväillä kolikkovirtaennuste syntyi kätevästi. Se tallennettiin mielikuvaksi omaan muistiin, mahdollisesti kirjoitettiin papyrukselle tai pergamentille.apolloedit3

Tulevaisuusvaihtoehtoja selventääkseen kauppias saattoi tarpeen tullen turvautua auktoriteettiin, viralliseen tahoon: kreikkalaisten käytössä oli Pythias, Delfoin oraakkeli.  Oraakkeli oli virkailijatar, jonka työnkuvaan kuului kertoa tulevaisuuden tapahtumista etukäteen.

Tuntuu jotenkin tutulta – nykyisinhän toimitaan samoin! Ennusteen fyysinen pohja ja layout -ilme olivat silloin erilaisia mutta ennusteen sisältö muodostuu edelleenkin samojen periaatteiden mukaan: historia heijastetaan tulevaisuuteen, päätetään toimintamalli, tehdä valintoja vaihtoehdoista ja ennuste muotoillaan yhdenkertaisella kirjanpidolla. Jos epävarmuus kaivelee mieltä, voi aina turvautua nykyajan pythiaksiin, Virallisiin Viisaisiin, joiden ajatuksia voi etsiskellä alan kirjallisuudesta tai alan toimistoista.

Maailma on kuitenkin muuttunut

Kun verrataan Pireuksen kauppiaiden kirjanpito- ja liiketoimintatyökaluja nykyisiin, on niiden välillä tietenkin eroja. Paljon on tapahtunut. 1100-luvulla syntyi kahdenkertainen kirjanpito, joka yhdisti tuloslaskelman ja taseen. Adam Smith kehitti 1700-luvulla markkinatalouden periaatteet ja määritteli valtion roolin turvallisuuden ja tasa-arvon takaajaksi.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä tekijät olivat 1800-luvulla osa teollisen vallankumouksen runkorakennetta. Teollistumisvaiheessa syntyivät myös todelliset, kilpailuun perustuvat markkinat. Se on johtanut kuluttajan kannalta terveeseen kehitykseen: kustannuksia täytyy valvoa koska kilpailijatkin niin tekevät.

Tämä tapahtuu kahdenkertaisen kirjanpidon avulla. Varastot, luotot, velat ja resurssit ovat kalliita ja helposti tehottomassa käytössä joten valvotaan mitä niille tapahtui lähihistoriassa. Kukaan ei edes harkitse käyttävänsä tähän yhdenkertaista kirjanpitoa.

 

Epäaito ennuste on yli 2500 vuotta vanha

Kun historiadataa heijastetaan eteenpäin, syntyy ennuste. Vielä nykyaikanakin sen numeerinen muoto tehdään yhdenkertaisen kirjanpidon mukaisesti, jolloin syntyy epäaito ennuste. Samalla laskentatekniikalla se tehtiin antiikin Kreikassa 2500 vuotta sitten. Jopa tallennustekniikka on pysynyt lähes muuttumattomana: oma muisti ja paperi, uutuutena on konemuisti.

Näin tehty epäaito ennuste ei voi edes teoriassa olla oikea muuten kuin sattumalta. Siinä on kaksi ongelmaa: ennustamiseen itseensä sisältyvä monen muuttujan käyttäytymisen tuntemattomuusongelma sekä matemaattinen virhe joka johtuu yhdenkertaisesta kirjanpidosta.

Aito ennuste ja moderni matematiikka

Kun yritys siirtyy käyttämään aitoa ennustetta, se tarkoitta myös hyppyä nykyaikaan, pois 2500 vuoden takaisista antiikin työkaluista, siirtymistä käyttämään modernin matematiikan mukaisia ennustealgoritmeja. Tämä tapahtuu ennustetarkoitukseen kehitetyn itseorganisoituvan systeemin avulla.

Itseorganisoituva systeemi pitää huolen siitä, että ennusteet ovat kahdenkertaisen kirjanpidon mukaisia, tase täsmää ja tasetekijät ovat mukana ennusteessa. Ja lisäetu: tulevaisuustekijöitä voi rajatta simuloida, vaihtoehtoja voidaan helposti testata ja tulosten perusteella kehittää uusia. Tulevaisuuden tuntemattomuusongelmaa ei tietenkään voida koskaan poistaa kun ei ole sitä Delfoin Pythiastakaan käytössä, mutta riskiä voidaan pienentää simuloimalla useita vaihtoehtoja.

Itseorganisoituva juttu

Lukijan ”itseorganisoituva juttu” -kysymys on hyvin valaiseva. Helposti jää huomaamatta, että kun kirjanpidon tuloslaskelma -muotoon  tehtyyn ennustepohjaan (esim Excel taulukkoon) kirjoitetaan jokin arvo, se ei suinkaan ole itsenäinen luku, vaan osa kahdenkertaista kirjanpitosysteemiä ja että se vaikuttaa siksi myös taseeseen. Jos tätä vaikutusta ei oteta huomioon, jäävät taseen arvot virheellisiksi, esim kassa-arvo on väärä, “epäaito”.

Moderni vastaus tämän ongelman ratkaisuun on tehdä “itsekseen pohtiva systeemi”. Sen tehtävänä on automaattisesti valvoa, että ennustepohjaan syötetyt arvot ovat huomioidut kaikissa tarvittavissa paikoissa. Tämä itsekseen näitä yhteyksiä pohtiva systeemi  on se itseorganisoituva systeemi.

Miksi ihmeessä nykyisin käytetään iät ja ajat käytössä ollutta yhdenkertaista kirjanpitoa niin tärkeässä asiassa kuin ennusteessa? Sen virheet tunnetaan mutta siitä huolimatta sitä käytetään!

Tämän blogisun ylälaidassa on kytkin “Our Products – Tuotteet”. Siellä kerrotaan, kuinka aito kassaennuste on otettavissa käyttöön.

Leave a Reply